8-viikkoiset

Pikkutöpsykät ovat jo viikon verran päässeet tutkimaan koko taloa. Eiväthän nuo ole millänsäkään sadoista neliöistä, vaan nauttivat juoksutilasta ja läänistä huolimatta pysyvät hienosti yhdessä. Vessoja osataan käyttää ja ruoka maistuu hyvin, raaka liha etupäässä. Talon isot kissatkin ovat jo tottuneet uusiin vilkkaisiin kavereihin. Kaikki hyvin siis!

Eilen paikalla kävivät myös Koululaisen toimittaja ja taitava valokuvaaja, joten elokuussa saadaan lehdestä nauttia Aamun lisäksi kaikista sisaruksista, mammasta ja Napista myös. Saattaa siellä olla muuan kasvattajakin ja sijaismamma 😉

Oliver, Leevi ja Ossi etsivät vielä omia rakastavia kotejaan. Draconian kesäjuhlatkin lähestyvät – myös uudet tulevat pentujen omistajat ovat ehdottoman tervetulleita tutustumaan Draconialaisiin heinäkuussa hauskan kokoontumisen merkeissä 🙂

Uudella objektiivilla nappailtiin kuva jos toinenkin. Nauttikaa kissakauneudesta!

LEO

AAMU LEEVI

OLIVER

OSSI

Advertisement

Pyöräilemässä

Ring ring hän soittelee näin
Sitten törmää meidän porttia päin
Ring ring ei äiti kai nää
Kukkapenkistä kun ilmestyy pää
Päng päng nyt eessä on puu
Pitkä turkki siihen tarrautuu
Mä luulin että kiinni hänet jo sain
Mut hän vain polkee fillarillain

Draconian Astral Romance ”Leo” (varattu)

Draconian Sleeping Sun ”Aamu”

Draconian Sacrament of Wilderness ”Leevi” (vapaa)

Draconian Nightquest ”Oliver” (vapaa)

Draconian Sleepwalker ”Ossi” (vapaa)

Yökaverit

5-viikkoisia kävin kaitsemassa myös yhden yön. Eivät onneksi olleet niin villejä, jotta olisi tarvinnut pentupesään laittaa jäähylle, mutta kyllähän yön ainana muutamaan otteeseen herättiin leikkimään. Nanna kurnutti koko yön, Leo kaivautui kylkeen tuutumaan ja Aamu kävi säännöllisin väliajoin leikkimässä vuorikiipeilijää ja tarkastamassa vieläkö nukun?

Tämmöinen odotti pöydällä saapuessani… Missä viivyit??

Hähää osaan kiivetä pöydälle ihan ite!

Aikamoisia mötkäleitä!

Pitäähän joka pentueessa yks Lauri Tähkä olla…

Ruoka maittaa

Ei oo puutetta leluista eikä leikkikavereista!

Leo ja Aamu kurkkaa

Leevi-nalle

Nappi edustaa ja pieni kissa ottaa vaikutteita…

Ossia unettaa

Leo ja värit

Nappi-setä opettaa hiekkalaatikon käyttöä

Moi!

Leo

5 viikkoa

Lapset kasvavat ihan hirveää kyytiä, enkä minä saati blogipäivitykset meinaa pysyä kyydissä mukana! Enää ei asuta pentulaatikossa lainkaan, vaan tilalle on pystytetty suuri kiipeilypuu! Tässä kuitenkin joudutte tyytymään vielä viikon takaisiin kuviin. Viime torstaina paikanpäällä kävi myös Tamperelaisen haastattelija, ja Aamun haastattelu onkin löydettävissä koko kesän saatavilla olevasta Kesälehdestä.

Meillä on paljon kivoja leluja, ja ollaan tosi aktiivisia vipeltäjiä!

Meistä pidetään tosi hyvää huolta, Nappi-setäkin hoitaa parhaansa mukaan!

Mun mielestä hiiret on ihan parasta! T:Leevi

Jaksan olla kärsivällinen ja huolehtivainen, vaikka lapseni aika hulivilejä välillä ovatkin!

Jes mitä leluja!

Olen tosi kiitollinen saamistani virkaanastujaislahjoista! aCat & LiCat lähetti mulle tämmösiä kivoja! T:Aamu

Osataan myös syödä hienosti. Liha on meidän lemppari.

RRRRAAAAAKAAAA LIHAAAAAAA!

Sulassa sovussa kermakupilla!

Vauhtia riittää, tulkaa leikittämään!

Sainpas!

Ja sitten uni yllättää.
Oliver ja Leo

Mitä, kamera! No heti valmis poseeraamaan!

Mä kans!

LEO on tarvinnut paljon ihmisen apua ensimetreillään, eikä olekaan mikän yllätys, että hän on tosi kiintynyt Tiina-mammaansa ja todella ihmisläheinen myös muita kohtaan. Syliin, syliin! Leo on tosi rento ja luottavainen kaveri, oikea sylipusukisu.

AAMU on huolestuneesta katseestaan huolimatta tosi iloinen ja aktiivinen pieni veitikka, joka mennä viipottaa veljien kanssa, kunnes uni vie voiton. Aamu on hyvin rohkea ja tekee mielellään tuttavuutta myös ihmisten kanssa. Aamu on etunenässä kokeilemassa uusia juttuja ja muut seuraavat perässä. Aamu on jostain kumman syystä todella tottunut poseeraaja 😉

LEEVI nukkuu paljon. Ihmekös kun on niin suuuuureksi ja komeaksi kasvanut! Mutta sitten kun unikolosta kömmitään ulos, hiiret ja muut lelut saavat kyytiä. Leevi hassusti kuljettelee leluja suussaan. Leevin nallekarhumainen olemus on niin hurmaava, kun pysähtyy tapittamaan silmiin!

OLIVER on usein Aamun kanssa vauhdissa. Energiaa riittää ja huonetta ravataan ristiinrastiin.

OSSI on porukan rauhallisin. Toki vauhtia riittää hänelläkin, mutta Ossia ei löydä pahanteosta, vaan useimmiten keskeltä lattiaa niille sijoilleen simahtaneena 🙂 Ossi tarkkailee paljon muita.

Ja se miksi jostain on joskus sata kuvaa ja jostain vain yksi, johtuu ihan vaan siitä, että kaikki eivät aina ole lainkaan kuvauspäällä, kun joku taas poseeraa loputtomasti 🙂

Poliisikissa

Hui! Tämän päivän kuuma uutinen on ollut Suomen ensimmäinen poliisikissa! Poliisikissan ”työnantaja” on Tampereen hervannassa sijaitseva Poliisimuseo ja päätarkoitus on tuottaa iloa pienille ja isommillekin 🙂 Kas vaan, tuore poliisikissahan näyttää jotenkin tutulta! No sehän on tietenkin meidän pieni Aamu! Koulutus on alkanut ja  Aamun seikkailuita seurataan jatkossa mm. Poliisimuseon FB-sivuilla ja instagramissa. Olen luvannut, että Aamu vierailee joskus myös livetapaamisessa Poliisimuseossa. Elokuun alkuun saakka hän kuitenkin tietenkin pysyy visusti kotona mamman ja sisarusten kanssa. Poliisikoulutus toteutetaan kotiopetuksena 😉

Juttu Ilta-Sanomissa – juttuja voi lähiaikoina bongata myös muista medioista 🙂

Pikkuiset ovat nyt päässeet tutustumaan maailmaan pentulaatikon ulkopuolella. Ja kylläpä mennä viipotetaankin lujaa! Hiiret saavat kyytiä! Vessan tarkoitusta ei meinata oikein ymmärtää. Mamma hoitaa sen puolen vieläkin, vaikka ikää on jo yli 4 viikkoa. Ruokia on pikkuhiljaa maisteltu, Aamu etunenässä!

Sitten taas hyvin sekalainen pläjäys kuvia!

Leevi 4 viikkoa, hui kun pelottaa täällä korkealla!

Ossi miettii, mikä on tuo kummallinen laatikko?

Leo ihmettelee, mikä rentopötkö Leeviä vaivaa?

Oliver 4 viikkoa

Apuva! Ossi pulassa!

Ossi 4 viikkoa

Oliver 4 viikkoa

Kestohymy-Leo 4 viikkoa

Aamu 4 viikkoa

Aamu metsästää

Oliver ja Leo unilla uudessa pedissä 🙂

Meil on uudet hienot pedit!

Hurmaava Leevi

Oliver uneksii

Kun väsyttää, silloin nukahdetaan niille sijoilleen 🙂

Leevillä on asennot kunnossa heti pienestä pitäen 🙂

Oliver

Aamun väri kehittyy ja muuttuilee pikkuhiljaa. Aika selkee tabby ainakin 😉

Mikäs kumma tuolla oven takana?

Mustavalkoiset vaihtaa kuulumisia

Ota syliiin! T:Leo

Aamulle seiti maistuu!

Mamma opettaa painimaan

Ossi on häkeltynyt, itsekö pitäisi pissata??

Aamukin ihmettelee hiekkalaatikkoa

Ossilla on vauhti päällä 🙂

Ossi 4 viikkoa

Leo esittelee kärpässienipuuta

Vipinää hiekkalaatikostolla

Coolit hengailijat

Tikarikynnetkin napsittiin koko jengiltä!

Uni maittaa!

Miu mau!

Olen unohtanut julkaista lauantain kuvat! Pikkupuudelit olivat muutamassa päivässä kasvattaneet itselleen hurjat korvatupsut! Muutenkin korvat olivat kasvaneet. Aamulla ja Oliverilla korvat ovat vielä vähän lurpallaan.

Ensimmäisiä maistiaisia maito-a/d-vesi-vellistä ja kermaviilistä on varovasti maisteltu lautaselta. Loodasta päästään jo myös ulkopuolelle tutkimusmatkoille!

Tällä viikolla Leo on aiheuttanut vähän huolestuneisuutta huonosti nousevalla / jopa laskevalla painollaan. Maidon kanssa kiukutellaan välillä, välillä se litkitään hyvällä ruokahalulla. Toivottavasti vain jotain ohimenevää kiukuttelua! Nellin tuloksistakin yritin soitella yliopistolle, mutta toistaiseksi en saanut vastausta. Nelli itse on kuitenkin jo saapunut takaisin Lempäälään!

Kaikenlaisia tilanteita 🙂

Leo ja Leevi ihmettelevät, kun Ossi syö kermaviiliä ihan ite!

Mitä ihmettä tämä on, ei ainakaan maitoa! tuumaa Leo

Isoja pötkäleitä!

Ainut yhteiskuva, jossa näkyi kaikkien nassut 🙂

Kohta tulee täyteen 4 viikkoa, joten nyt aletaan ottaa vastaan myös vieraita! Kyselyitä pennuista on tullut jonkinverran, etenkin Leevi kiinnostaa. Superkomean Leevin tulevan perheen toivomme olevan kiinnostunut käymään sillointällöin myös näyttelyissä. Kaikki muutkin ovat kyllä näyttelykelpoisia yksilöitä!

Yksilökuvia pukkaa taas 🙂

LEO

AAMU

LEEVI

OLIVER

OSSI

Ossi se vaan ei edelleenkään suostu poseeraamaan eikä kameran säädöt osu haastavimman värin kanssa yksiin, joten hänestä valitettavasti on vähiten kuvia 😛

Kolmeviikkoiset pötkäleet

Voi kaamee kun olivatkin kasvaneet! Isoimmat kiitävät jo puolen kilon paremmalla puolella! Leokin on jo ihan kissan näköinen, tosin muihin verrattuna aika miniatyyri 🙂 Kovasti jo tassut täristen juoksennellaan neljällä jalalla, mitä nyt vähän muksahdellaan. Uni maittaa kuitenkin edelleen suurimman osan ajasta. Hiirilelut kiinnostavat jo pienen läpsäyksen verran ja selvästi kavereita koitetaan jo varovaisesti haastaa leikkimään. Omia ja toisten korvia ja tassuja pestään ja pidetään huolta toisista.

Kaikki tuntuvat näkevän ja kuulevan hyvin, katse kiinnittyy pesän laidalla mölisevään ihmiseen ja kuvattaessakin katseen saa useimmiten oikeaan suuntaan äänen ja liikkeen avulla. Kyllähän sitä pienempiäkin pentuja kuvatessa vaistomaisesti ääntelee ja heiluttelee, nyt on mukavaa kun saa jotain vastakaikuakin 🙂 Kuvia tuli keskiviikkona otettua vaatimattomat 660. Toki vain murto-osa on julkaisukelpoisia, mutta jopa olikin hommaa niiden läpikäymisessä.

Leevi oli ihanteellinen kuvattava, killitti ihan suoraan kameraan. Leoa kiinnostaa enemmän ihminen, ja sitten tullaankin vauhdilla kohti kameraa. Aamu oli aluksi kovin unisen poissaoleva, mutta kun Nannamamma kävi vähän herättelemässä, kuoriutui Aamustakin Leevin veroinen valokuvamalli. Oliverin kuvauksessa kuvausapulaiseksi tulikin varsin innokas Nappi-setä. Ossin kuvaaminen on oma haasteensa, kun poikaa ei kiinnosta poseerata ollenkaan ja väri tuo oman lisänsä 🙂

Nannan takanisän alla oli outo kova laatta. Ilmeisesti maitotehdas puksuttaa kovempaa höyryä kuin pennut ehtivät nassuttaa. Soittelin varmuuden vuoksi Univettiinkin, mutta hoitona olisi jokatapauksessa ollut vain lypsäminen, koska antibiootteja ei tietenkään mielellään anneta imetyksen aikana, etteivät ”myrkyt” kulkeudu pentuihin. Nisä oli tärkeä saada tyhjäksi, ettei tulehtuisi. Laatta lähtikin seilaamaan, ja Tiina hienosti laastaroi muutaman nisän jotta pennut ohjautuvat oikeaan paikkaan. Tadaa, laatta hävisi 🙂

Pikkuiset saivat ensimmäiset, pikkuruiset maistiaiset maitovellistä, jossa maidon sekaan sekoitettiin ripaus a/d:tä. Kukaan ei pahastunut, mutta lautaselta vellin söi kuitenkin Nanna. Ehkä ensi viikolla alkavat pikkuisetkin jo enemmän ruuasta kiinnostua!

Tässä kuvia. On ne vaan söpöjä 🙂

Leo ja Oliver tulivat heti tervehtimään 🙂

Leevi ja Leo

Leevi pitää huolta nukkuvasta siskosta ja Nappi-setä pissattaa Ossia!

Nappi on vihdoin päässyt osallistumaan pentujen hoitoon.

Isojen sisarusten painimatsi, pitäähän nyt pennuille mallia näyttää ;D

Etsi kuvasta kissanpentu 🙂

❤

Kuvauksiin osallistui myös hurja rotta. Ei siitä pentusille kuitenkaan paljoa vastusta ollut 😉

LEO

AAMU

LEEVI

OLIVER

OSSI

PS: Poliisimuseosta otettiin minuun yhteyttä tosi jännällä asialla. Kannattaa jo käydä tykkäämässä Poliisimuseosta Facebookissa 😉

Isojen misujen ongelmia ja nimipaljastuksia!

Mrroooour…

Vilja on haistellut mukanani tuomiani kissanpentuhajuja ja päätti, että rupeis olla jo vähän aika hänenkin saada lisää pentuja! Johan tässä pian on puolitoista vuotta edellisistä, ja Viljahan on itsekin jo MUMMO! Vilja on kiimannut säännöllisesti kahden kuukauden välein, eli varsin mukavan harvoin, eikä näin pitkä pentuväli ole koitunut ongelmaksi. Vilja ei ole viime kesän jälkeen merkkaillut, eikä hirveästi karjukaan. Tällä kertaa onkin sitten vähän eri ääni kellossa. Pissaa löytyi ekana päivänä sängystä,  ja uuden koripömpelin juurelta vessasta useammankin kerran. Myös vessassa pesua odottaneen kuljetusboksin sivuikkunasta oli lennähtänyt keltainen sadekuuro sisään. En ollut ollenkaan varma kuka on asialla, sillä joskus viime vuonna Cindy stressasi Viljan mourua niin että pissasi vääriin paikkoihin. Pari päivää meni, enkä nähnyt kumpaakaan rouvaa itseteossa. Kunhan kuljin rätin kanssa perässä… No, lopulta eräänä iltana hampaita pestessäni Vilja loikkasi vessanpöntön kannelle ja suhautti muina miehinä päin koripömpeliä. Jaahas! Viljalla on näemmä tämä taktiikka, että vaakasuorat pinnat ja aika älyttömän korkealle. Tosi kiva. Mistä se nyt tuonkin keksi. Taitaa tosissaan olla päättänyt, että nyt niitä pentuja ja vähä vikkelään! Nyt kahteen päivään en ole löytänyt enempää pissoja ja ajattelin moisen touhun loppuneen. Aamulla Vilja sitten ystävällisesti suhautti housuilleni kun olin istumassa. Sillälailla. Kohta tehdään mustavalkoisia rukkasia.

Napu napu napu… Annetaan: Seonnut tytär

Tipsua puolestaan on vaivannut akne. Tai ei se edelleenkään tunnu kissaa itseään vaivaavan, mutta se on äitynyt todella hurjaksi. Kaikenlaista olen aikojen saatossa kokeillut, myös sitä täysin rauhaan jättämistä, mutta nyt homma on ihan riistäytynyt käsistä. Mustaa möhnää on koko leuka täynnä, nyt jo tosi paksuina laattoina, joiden pois rapsiminen irrottaa myös kasan karvaa ja välillä saa ihon verille. Koska möhnä tarrautuu karvoihin, päätin eilen illalla ajella koko leuan karvattomaksi. Näin leukaa on helpompi ainakin yrittää putsata. Nyt tehokkaasti pari kertaa päivässä rapsin töhnää pois ja pyyhin huolella pirun kalliilla tarkoitukseen tehdyillä desinfioivilla pyyhkeillä. Välillä laitan Bepantheenia rauhoittamaan ihoa.

Leuka niin siistinä kuin karvojen poiston ja huolellisen puhdistuksen jälkeen on mahdollista 😦

Seuraavaksi mulla ois ajatuksissa aloittaa eliminaatiodieetti. En toki tiedä johtuuko akne ja korvien töhniminen ylipäänsä mistään ruoka-aineesta. Viljat ja maissi on meillä olleet ehdotonta eitä jo pitkään, varsinkin maissi oli allergiatestissä punaisella. Pakkanen ja loota on täynnä ruokaa, popsitaan nyt ne pois ja sitten tilataan Zooplussalta Hillssin z/d:tä ja toivotaan että se sitten kans maistuu. Joudun kuitenkin laittamaan koko jengin samalle kuurille. Voi tulla aika mielenkiintoista, oon noita kuitenkin syöttänyt aina niin vaihtelevasti, että viikossa tuskin kahta kertaa on samaa ruokaa syöty.

Pentupöppiäisiä en ole nyt vähään aikaan nähnyt, kaamee ikävä! Eilisen käytin mietiskellessäni nimiteemaa, joka tällä kertaa ei ollut lainkaan helppo tehtävä! Lopulta Sleeping Sun tuntui vaan niin ylitsepääsemättämän oikealta nimeltä Aamulle, että eipä siinä sitten muuta voinut, kuin Nightwishin valita. Nimet ovat kolmelta ensimmäiseltä levyltä, jolloin vielä yhtyettä kuuntelin ja Tarja Turunen oli laulajana. Bonuksena laitoin vielä Nellillekin nimen, koska… no, ymmärtänette kun nimen näette. Tiina on pussaillut Leon niin puhki, että yhtään vähemmän romanttinen nimi olisi ollut vääryys 😉

Ehkä vietämme vielä joku päivä viralliset ristiäiset (suostuisikohan Nappi papiksi?) mutta tässä nyt nimet paljastettakoon 🙂
LEO – Astral Romance

AAMU – Sleeping Sun

LEEVI – Nightquest

OLIVER – Sacrament of Wildeness

OSSI – Sleepwalker

Ja Nelli on tietenkin Bye Bye Beautiful ♥

11-päiväiset nappisilmät

Maanantaina aamusta lähdimme viemään Nelliä limusiinikydillä Helsinkiin suomenlippu lepattaen. No melkein ainakin. Ajatus postin pyöriteltäväksi laittamisesta kuulosti ikävältä. Nelli hengailee hetken Helsingin Yliopistolla, antaa panoksensa Hannes Lohen geenitutkimukseen ja palaa sitten Lempäälään.

Samalla reissulla kävimme myös CatVetissa. Aah, vihdoin loistavaa palvelua, ja saimme ostettua vastaisen varalle runsaasti nesteytysvälineitä ja ruokintaletkuja. On se melkoosta, kun Tampereelta joutuu Helsinkiin asti tarvikeostoksille, jos pikkukisujen henkiä haluaa yrittää pelastaa…

Illan vietin 11-päiväisten naperoiden kanssa. Taas ne olivat kasvaneet ihan hirveästi! Kaikilla on jo silmät auki ja selkeästi jo näkevät ja osa mahdollisesti myös kuulee, koska killittävät suoraan päin ja saattavat reagoida puheeseen kääntämällä pään äänen suuntaan.

Aamu kävi myös kahlaamassa Nannan ruokavellissä. Ai että kuinka tyytyväisenä sen jälkeen nassutti jalkojaan pitkään. Taisi olla hyvää! Johan se 11-päiväisen onkin korkea aika siirtyä kiinteään ruokaan 😉 Musta tuntuu että Aamu kohta jo tanssii balettia tai ajaa autolla, niin edelläkävijä se on kehityksessään. Painokin pysyy hyvässä tahdissa isojen poikien perässä. Painotaulukko löytyy kotisivuilta!

Pikku-Leo syö hyvin ja ylitti kahdensadan gramman painon. Annoin hänelle päivälliseksi 9ml maitoa eikä se tuntunut riittävän alkuunkaan! Ruisku oli tyhjä alta aikayksikön. Ruokintaruisku olikin syytä vaihtaa vitosen sijasta 10-milliseen.

Otin pupusista myös 11-päiväiskuvat. Kuvaus sujui toistaiseksi vielä hyvin, kun pentuset vielä suurinpiirtein pysyvät paikallaan. Leeviä lukuunottamatta pienet eivät myöskään huuda joutuessaan hetkeksi outoon paikkaan, eikä Nannaa haittaa pentujen lainaus. Leon kuvausvuorolla Nanna tosin tuli hieman kuvausapuloimaan…

Nellin poismenon jälkeen Nanna tuntuu rauhoittuneen, ja huomasin heti Nannan katseessa ja olemuksessa jotain uudenlaista rauhaa ja onnea. Ehkä emo vaistosi, ettei aikaisemmin kaikki ollut kunnossa.

Seuraavassa esiteltäköön 11-päiväiset nappisilmät 🙂

Leo

Uninen Aamu

Leevi

Ääntä lähtee 😉

Oliver

Ossi

Ylpeä mamma ja Leo

Nannakin tahtoi kuvaan 😛

Mami hei, onks ihan pakko!

Mamma pitää huolta ♥

Apua! Leo jättiläisten maassa.

Kas, mikä herkullinen kissanpentu tuossa möngertää!

Apua auttakaa, mami aikoo syödä minut!

Aamu on aina yhtä elegantti ja siro 😉

Ossi edustaa vuorollaan

Porskutellaan eteenpäin

Vaikka Nelliä ikävöimmekin, on nyt aika keskittyä ihaniin potriin porsaisiin. Leo ja varsinkin Nelli ovat tottakai saaneet aivan erityismäärän huomiota. Muitakin on tietenkin paljon sylitelty, silitelty ja palluteltu. Jengistä on heti syntymästä erottunut ihan selkeä possujoukko Aamu, Oliver ja Ossi. Varsinkin Aamu löytää nisän sekunnin miljoonasosassa ja roikkuu siinä vaikka tulisi ydinsota. Kolmikko on erittäin ponteva, Aamun jälkeen vahvin on Oliver. Leevi on hieman kolmikkoa kiltimpi, ja tyytyy usein etunisään. Pieniä käsirysyjä syntyy välillä vahvojen välillä etenkin kun Aamu ryntää paikalle.

Nyt kun silmäterä Nelli on poissa, huoli siirtyy tietenkin hieman enemmän toistaiseksi heikoimpaan Leoon. Leo löytää kyllä hienosti nisälle, ja koko viisikko mahtuu ruokailemaan yhtä aikaa. Kisassa Leo ei kuitenkaan pärjää eikä imuote ole ollenkaan samaa luokkaa. Nyt kokeillaan, riittäisikö pullo/ruiskuruokinta neljästi vuorokaudessa kuuden tunnin välein takaamaan Leolle riittävän painonnousun. Leo laittaa aluksi hieman vastaan, mutta syö sitten hienosti n. 4-5ml kerralla.

Leo avasi silmät jo monta päivää sitten, kaikki muut raottelevat myös. Kuvia ei nyt ole paljoa otettu, kun ei viitsi herkkiä avautuvia silmiä kiusata. Ensi viikolla kuitenkin varmasti pääsette näkemään, miltä sulosilmät näyttävät! Ihan hurjasti ne ovat kyllä kasvaneet! Joka visiitillä sitä ihmettelee, miten paljon ne niin nopeasti kasvavat, ei enää mahduta kämmenelle!

Eilen Aamu näytti jo ihan oikealta minikissalta! Tähän asti ne ovat lähinnä lötkötelleet miten sattuu, mutta Aamulla oli niin kissamainen keräasento 🙂 Isot nostavat myös jo todella pontevasti yläruumistaan etutassujen varassa. Takajalat eivät vielä kanna, mutta yritys on kova. Leo tulee tämänkin suhteen vielä hieman perässä, takajalat hieman laahaavat, mutteivät kuitenkaan mitenkään samaan tapaan kuin Nellillä. Isot ovat tosi vahvoja.

Aamu ♥

__

Yhdestä asiasta pentujen hoidon suhteen on pakko vielä mainita, koska olen aika järkyttynyt. Kun pentua haluaa hoitaa mahdollisimman hyvin, on elintärkeän kotihoidon välineistö erittäin hankalasti saatavissa. Nesteytysvälineitä kyselin lukemattomilta Tamperelaiselta klinikoilta, mutta ei myydä. Edes ruokintaletkuja ei ole saatavissa! Onneksi minulla oli yksi 5 vuotta sitten Felinasta tilaamani letku ja nesteytysvermeistä kiitokset Jennylle ja Ellille – kuten myös opastuksesta nesteytyksessä.