Kovasti on ollut hiljaiseloa. Olemme tässä välissä mm. muuttaneet. Uusi asunto on mukavan rauhallisella alueella Tampereella, ja kisujen ilona on mm. 15+ neliöinen lasitettu parveke, josta avautuu näkymät kävelytielle, jossa reippailee paljon hauvoja ja muuta jännittävää.
Edellisen kertomuksen jälkeen ollaan oltu suht terveinä, mitä nyt Aamu aloitti kiimat, ja ensimmäisestä kiidettiin lääkäriin, kun neiti oli kovin apaattinen ja vuosi. Mitään vikaa ei mistään löytynyt. Sittemmin Aamu on elämöinyt melko tiuhaan, mutta onneksi vain kurnuttaa ja pyöriskelee. Implantti on edelleen harkinnassa.
Päällimmäisin asia meillä nyt kuitenkin on se, että kissaluku lisääntyi tilapäisesti. Nannan sijoituskoti muuttaa kovin pitkän matkan päähän, ja vielä on yksi pentue tekemättä. Niinpä Nanna tuli meille hoitoon joksikin aikaa. Sulhanen on katseltuna, nyt vain odotellaan, milloin Nanna tahtoo lähteä hänen luokseen.
Kävin hakemassa Nannulin muutama viikko sitten, ja ensimmäinen ilta oli melkoinen. Nanna suhisi ja puhisi ja murisi kaikille. Vastaanotto talon kissojen puolelta oli kuitenkin melko hauska. Vain Aamu vastasi äitylinsä puuskuntaan, muut puolestaan eivät päästäneet inahdustakaan, katselivat vain, mitä se Nanna oikein elämöi. Paras oli, kun Nanna suhisi Tipsun nenän edessä, ja Tipsu päästi vain makean haukotuksen! 😀
Kun vastakaikua suhinoille ei tullut, seuraavana päivänä naps vain, oli kuin Nanna olisi asunut meillä aina. Kaikki tulevat siis loistavasti toimeen, ja Aamun ja muidenkin kanssa kisailevat.
Toki Nanna on kissana aivan omaa luokkaansa. Jatkuvasti hirveästi asiaa, vauhtia riittää, juoksee perässä ”anna ruokaa, anna ruokaa, anna jotain!”, puskee jatkuvasti ja taas juttelee. Ei myöskään hirveästi katso eteensä, joten tavarat ovat lennelleet. Heti ensimmäisenä yönä rämähti maahan iso lasitaulu ja halkesi. Melkoinen pyörremyrsky muuten niin rauhallisten kissojeni joukossa. Ainakin se on selvää, että Nanna olisi pysyvänä jäsenenä liian vilkas meidän talouteen 😀 Jos kuvittelin, että Vilja-mamma on vaativa, niin pojasta polvi pahenee… Onneksi Aamun isukki puolestaan on niin rauhallinen, että tasapainotti mukavasti pentujen luonnetta rauhallisempaan suuntaan, niinkuin oli tarkoituskin.
Melkoisen kissalauman kanssa nyt siis elellään, ja koitetaan kaikkia tasapuolisesti viihdyttää. Melkoinen homma 🙂
Draconian Norjalaiset Metsäkissat 