Kiireet ei helpota, mutta täällä me ollaan! Aamukin on asustellut joukossamme jo kuukauden päivät!
Aamun kotiutuminen on mennyt juuri niin kuin ajattelinkin. Cindy jaksoi kiukutella pisimpään – taas tuollainen kakara! Nyt ei kuitenkaan enää ollenkaan suhista tai murista. Misty hyväksyi uuden pentusen heti, Tipsua ei ihan hirveästi kiinnosta, Vilja ihmetteli jonkin aikaa, ja nyt suhtautuu melko äidillisesti. Mistyn kanssa painitaan eniten, Viljakin kanssa välillä juoksennellaan.
Jo muutaman yhdessäolopäivän jälkeen havaittiin useampikin iso kisu salaa pesemässä pikkuista, kunhan pieni oli rauhoittunut nukkumaan. Ihan mukavasti meillä menee, mutta ihminen tiedostaa kyllä, että neliöihin suhteutettuna kissamäärä on ihan liian suuri. Kaikki tulevat hyvin toimeen, joten sen suhteen ei ole ongelmaa, mutta kyllä vaan odotan sitä päivää, kun saadaan lisää juoksutilaa.
Saapuessaan Aamu oli ihan kaamea riiviö. Tavarat lentelivät ja parvekkeen pöytä ja tuolit olivat kumossa, hiekkalaatikon siivousta autettiin paiskomalla hiekkaa ympäriinsä niin että sitä löytyi nenänielukanavasta asti. Astianpesukoneeseen mentiin seikkailemaan ja muutenkin ihan päätöntä menoa. Nopeasti Aamu kuitenkin alkoi totella kieltoja ja opit alkoivat mennä perille. Kiltti tyttelihän hän on 🙂 Yöt Aamu nukkuu nätisti jalkaani halaillen, kunnes joka aamu viiden aikaan herättää puskemalla. Ärsyttävä tapa on syödä hiuksia, jos en reagoi.
Ruoka maistuu tosi hyvin, kunhan pääsee omaan rauhaansa syömään. Isot kisut ovat aikalailla 100% liharuokavaliolla, mutta Aamu saa 2-3 kertaa päivässä myös penturuokaa. Kerralla menee helposti koko 100g purnukka, varsinkin pateet ovat herkkua.
Pihalla ollaan käyty valjaissa ihmettelemässä, ja käytiinpä myös Poliisileijonaa tapaamassa museossa! Innolla ootellaan kuvamateriaalia tapaamisesta 🙂
Tulevana viikonloppuna mennään pitkästä aikaa myös näyttelyyn, jossa samalla Aamun, Leon ja Leevin ensiesiintyminen. Saman päivän aikana on kaksi näyttelyä ja joka kissalla on eri tuomari, joten aikamoinen päivä tulossa. Hirveästi en Aamulle menestystä odota, tytteli on kyllä tosi keskenkasvuinen. Laiha tyttö, turkkia ei ole juuri ollenkaan, joskin laatu on hyvä. Korvat on hienot, mutta kolmio on ihan kehittymätön ja kapeat ”posket”, profiilissa perinteinen karvapyörre taas hämää. Häntä on tosi pitkä ja kokoa ja painoakin on ihan mukavasti, joskin kroppa on vähän epätasapainoinen. Mutta kaunishan se on kuin mikä 🙂
Kuvamateriaali laahaa perässä vielä enemmän kuin teksti.
Draconian Norjalaiset Metsäkissat 