Piikkejä peppuun ja kokemuksia reppuun

Viikko sitten käväisimme ensimmäisellä rokotuksella! Samalla päästiin myös ekaa kertaa autokyytiin. Tai käytiinhän me parin päivän ikäisinä Tampereella klinikalla, mutta silloin ei vielä ympäristöä pahemmin osattu havoinnoida 🙂 Matka ei ollut pitkä, kävimme testaamassa kotiklinikan pikkukissojen kotitien varrella. Ehkä ensi kerralla kuljetaan matka vaunuilla? 😉

Helle oli melkoinen, mutta onneksi autossa ilmastointi puhalsi niin, että kesämekkoisia ihmisiä kalisutti! Mukana oli myös Misty-setä, joka tahtoi rokotuksen. Misty ei tykkää matkustamisesta, ja mietinkin mahtaako lapsia hermostuttaa sedän kauhunhuudot. No eiväthän nuo olleet millänsäkään. Pentuset sanoisivat varmaan, että hauska reissu kaikenkaikkiaan!

Rokotukset olivat ihan piece of cake, eikä edes jättimäiset sirupiikit hetkauttaneet. Pöydällä leikittiin ja tutkittiin uteliaasti ja Leo taisi jopa torkahtaa pöydälle piikkiä odotellessaan. Jossain välissä boksin ovi meni hieman huolimattomasti kiinni, eikä aikaakaan kun pikkupöhköt Leevi etunokassa ja Ossi perässä olivat jo toista huonetta tutkimassa! Kisut saivat kehuja rauhallisuudestaan, tosi kiltisti ne olivatkin! Mallikelpoisia kakaroita!

Torstaina minulla oli kisujen yöhoitovuoro. Best Friend oli lähettänyt Aamulle kivan lelu- ja ruokakippopaketin, jonka pahvilaatikko ja käärepaperi olivat pentujen mielestä ihan parasta. Leikittiin pitkälle yöhön, ja sitten nukuttiin rauhassa. Kyllä noissa pikkuisissa vaan virtaa riittää. Kaamea koppoti koppoti-laukka vaan kuuluu, kun taloa juostaan päästä päähän. Matkalla kampataan kaveri tai singahdetaan johonkin monista kiipeilypuista. Ihmistäkin muistetaan välillä käydä morjenstamassa ja auttamassa mm. työhakemuksen kirjoittamisessa rynnistämällä näppäimistön yli.

Pennuillahan on sijoituskodissa myös melkoinen kavalkaadi erirotuisia isoja kissakavereita. Nanna-mamman veljen Napin lisäksi löytyy Ragdoll Bono, Maine Coon Piki ja venäjänsininen Typy. Isot kissat näyttävät suhtautuvan pieniin tosi mukavasti ja sopuisasti.