Kolmeviikkoiset pötkäleet

Voi kaamee kun olivatkin kasvaneet! Isoimmat kiitävät jo puolen kilon paremmalla puolella! Leokin on jo ihan kissan näköinen, tosin muihin verrattuna aika miniatyyri 🙂 Kovasti jo tassut täristen juoksennellaan neljällä jalalla, mitä nyt vähän muksahdellaan. Uni maittaa kuitenkin edelleen suurimman osan ajasta. Hiirilelut kiinnostavat jo pienen läpsäyksen verran ja selvästi kavereita koitetaan jo varovaisesti haastaa leikkimään. Omia ja toisten korvia ja tassuja pestään ja pidetään huolta toisista.

Kaikki tuntuvat näkevän ja kuulevan hyvin, katse kiinnittyy pesän laidalla mölisevään ihmiseen ja kuvattaessakin katseen saa useimmiten oikeaan suuntaan äänen ja liikkeen avulla. Kyllähän sitä pienempiäkin pentuja kuvatessa vaistomaisesti ääntelee ja heiluttelee, nyt on mukavaa kun saa jotain vastakaikuakin 🙂 Kuvia tuli keskiviikkona otettua vaatimattomat 660. Toki vain murto-osa on julkaisukelpoisia, mutta jopa olikin hommaa niiden läpikäymisessä.

Leevi oli ihanteellinen kuvattava, killitti ihan suoraan kameraan. Leoa kiinnostaa enemmän ihminen, ja sitten tullaankin vauhdilla kohti kameraa. Aamu oli aluksi kovin unisen poissaoleva, mutta kun Nannamamma kävi vähän herättelemässä, kuoriutui Aamustakin Leevin veroinen valokuvamalli. Oliverin kuvauksessa kuvausapulaiseksi tulikin varsin innokas Nappi-setä. Ossin kuvaaminen on oma haasteensa, kun poikaa ei kiinnosta poseerata ollenkaan ja väri tuo oman lisänsä 🙂

Nannan takanisän alla oli outo kova laatta. Ilmeisesti maitotehdas puksuttaa kovempaa höyryä kuin pennut ehtivät nassuttaa. Soittelin varmuuden vuoksi Univettiinkin, mutta hoitona olisi jokatapauksessa ollut vain lypsäminen, koska antibiootteja ei tietenkään mielellään anneta imetyksen aikana, etteivät ”myrkyt” kulkeudu pentuihin. Nisä oli tärkeä saada tyhjäksi, ettei tulehtuisi. Laatta lähtikin seilaamaan, ja Tiina hienosti laastaroi muutaman nisän jotta pennut ohjautuvat oikeaan paikkaan. Tadaa, laatta hävisi 🙂

Pikkuiset saivat ensimmäiset, pikkuruiset maistiaiset maitovellistä, jossa maidon sekaan sekoitettiin ripaus a/d:tä. Kukaan ei pahastunut, mutta lautaselta vellin söi kuitenkin Nanna. Ehkä ensi viikolla alkavat pikkuisetkin jo enemmän ruuasta kiinnostua!

Tässä kuvia. On ne vaan söpöjä 🙂