0

Kissa kuutonen

Kovasti on ollut hiljaiseloa. Olemme tässä välissä mm. muuttaneet. Uusi asunto on mukavan rauhallisella alueella Tampereella, ja kisujen ilona on mm. 15+ neliöinen lasitettu parveke, josta avautuu näkymät kävelytielle, jossa reippailee paljon hauvoja ja muuta jännittävää.

Edellisen kertomuksen jälkeen ollaan oltu suht terveinä, mitä nyt Aamu aloitti kiimat, ja ensimmäisestä kiidettiin lääkäriin, kun neiti oli kovin apaattinen ja vuosi. Mitään vikaa ei mistään löytynyt. Sittemmin Aamu on elämöinyt melko tiuhaan, mutta onneksi vain kurnuttaa ja pyöriskelee. Implantti on edelleen harkinnassa.

Päällimmäisin asia meillä nyt kuitenkin on se, että kissaluku lisääntyi tilapäisesti. Nannan sijoituskoti muuttaa kovin pitkän matkan päähän, ja vielä on yksi pentue tekemättä. Niinpä Nanna tuli meille hoitoon joksikin aikaa. Sulhanen on katseltuna, nyt vain odotellaan, milloin Nanna tahtoo lähteä hänen luokseen.

Kävin hakemassa Nannulin muutama viikko sitten, ja ensimmäinen ilta oli melkoinen. Nanna suhisi ja puhisi ja murisi kaikille. Vastaanotto talon kissojen puolelta oli kuitenkin melko hauska. Vain Aamu vastasi äitylinsä puuskuntaan, muut puolestaan eivät päästäneet inahdustakaan, katselivat vain, mitä se Nanna oikein elämöi. Paras oli, kun Nanna suhisi Tipsun nenän edessä, ja Tipsu päästi vain makean haukotuksen! 😀

Kun vastakaikua suhinoille ei tullut, seuraavana päivänä naps vain, oli kuin Nanna olisi asunut meillä aina. Kaikki tulevat siis loistavasti toimeen, ja Aamun ja muidenkin kanssa kisailevat.

Toki Nanna on kissana aivan omaa luokkaansa. Jatkuvasti hirveästi asiaa, vauhtia riittää, juoksee perässä ”anna ruokaa, anna ruokaa, anna jotain!”, puskee jatkuvasti ja taas juttelee. Ei myöskään hirveästi katso eteensä, joten tavarat ovat lennelleet. Heti ensimmäisenä yönä rämähti maahan iso lasitaulu ja halkesi. Melkoinen pyörremyrsky muuten niin rauhallisten kissojeni joukossa. Ainakin se on selvää, että Nanna olisi pysyvänä jäsenenä liian vilkas meidän talouteen 😀 Jos kuvittelin, että Vilja-mamma on vaativa, niin pojasta polvi pahenee… Onneksi Aamun isukki puolestaan on niin rauhallinen, että tasapainotti mukavasti pentujen luonnetta rauhallisempaan suuntaan, niinkuin oli tarkoituskin.

Melkoisen kissalauman kanssa nyt siis elellään, ja koitetaan kaikkia tasapuolisesti viihdyttää. Melkoinen homma 🙂

 

Mainokset
0

Pipikisu

Normaalielämän kuulumiset ovat olleet vähissä, mutta täten ylös laitettakoon pieni sairauskertomus.

pipitipii

Surkea kisu

Perjantaina töistä kotiutuessani kaikki oli ihan normaalisti. Vielä puoli kahdeksalta kaupasta kotiin tullessani kaikki oli edelleen normaalisti. Puolen tunnin kuluttua menin vessaan, ja ihmettelin lattialla olevaa ruskeaa lammikkoa. Huomasin, että pieniä ruskeita tippoja olikin vähän siellä sun täällä. Etsin kissat, ja löysin Tipsun sängystä ähertämässä.

Lukkiuduin kisun kanssa vessaan ja yhtämittaa se yritti äheltää jotain takapäästä ulos, mutta tippojen lisäksi ei muuta tullut. Kohta tulikin ihan valtava oksu. Parafiiniöljyä annoin lopulta ties kuinka paljon, mutta ei alkanut vaikuttaa. Oksujakin tuli lopulta varmaan viisi. Yhdeksän aikaan tilanne alkoi olla sellainen, että kissa makasi kyljellään ja ähisi.

Soitin Univettiin, jossa päivystys kymmeneen. Ainut lääkäri oli juuri menossa leikkaukseen. Soitin Tuhatjalkaan, jossa oli tarjota aika yhdeksitoista. Kisu näytti niin surkealta että hoitaja ei saanut mitään selvää kun pillitin kuin retardi apina. Sanoi, että voidaan tulla jo aiemmin odottelemaan, mutta ei voi luvata että lääkäri ehtii ottaa ennen yhtätoista.

Sain kisua sen verran avustettua, että jotain saatiin pihalle, mutta ähellyspuhellus jatkui kuitenkin. Puoli yhdentoista jälkeen oltiin sitten klinikalla. Matka sujui ihan rauhassa. Päästiin aika nopeasti tutkimuksiin. Röntgenkuvassa näkyi, että tukos on kokonaan ihan takapäässä. Lääkäri otti huomioon Tipsun sydänsairauden, eli yritetään ehdottomasti ensin keinot, jotka eivät vaadi rauhoittamista. Ruiskeella saatiin tavara hieman pehmemään, ja jäin odottelemaan huoneeseen. Aikamoisia kidutusääniä alkoi kuulua, ja sitten pyydettiinkin jo meikäläinen tuttuna ihmisenä pitelemään kissaa. Lääkäri kaivoi ihan käsin tukoksen ulos. Sanoi, että ihan kuin olisi kissanhiekkaa. Olin ymmälläni. Sitten sanoi, että jos tämä olisi koira, sanoisin että luuta.

No vuh vuh, kyllähän meillä luuta syödään. Tipsulla on ollut muutenkin vähän ongelmia kovan mahan kanssa. Kaikki syövät samaa ruokaa, mutta ilmeisesti Tipsun ruuansulatus ei ole yhtä jytäkkä. Mukaan kun lisätään läjä karvaa ja kaikkea muuta niin näin sitten lopulta käytiin kaikesta kuitulisästä ja ruohosta huolimatta.

Otettiin uusi röntgenkuva, ja lähes kaikki näkyi saadun pois. Lääkkeeksi vuorokauden vaikuttava särkylääke ja pahoinvoinninestolääke. Tipsi sai kehuja kiltteydestään ja hoitomyönteisyydestään. Tosi hienosti tekikin yhteistyötä, vaikka oli varmasti ihan kamalaa! Hieno poika!

Tuhatjalasta on liikkeellä kaikenmoista huonoa juttua, mutta meille osui ainakin oikein hyvä lääkäri. En löydä häntä netistä vakihenkilökunnasta enkä mistään muualtakaan, mutta Hanna Laineelle isot plussat!

laakaripaperit

Tipsu ja Aamu tutkivat lääkärin papereita

Nukkumaan pääsin vasta puoli kahden aikaan ja herätykset oli neljältä ja seitsemältä. Ruiskulla tarjosin toipilasruokavelliä kylpyhuonesaunaosastolle suljetulle kisulle. Ei voinut kakan ja yrjön ja öljyn peittämää kisua muualle päästää, eikä siinä vaiheessa oikein kannattanut alkaa pesemäänkään. Aamulla oli sen verran kuivunut, että seitsemän jälkeen otin pojan makkariin nukkumaan kanssain.

Lauantai meni kyhjöttäessä milloin missäkin. Ruokaa on syönyt vähän kerrallaan itse, kunhan ruoka on erityishyvää ja se tuodaan nokan eteen. Yö sujui samaan malliin. Sunnuntaina aamusta hiekkalaatikkoon toimitettin varsin normaali tuotos. Hienoa! Siitä huolimatta apeus ja kyhjötys jatkuu. Illalla annoin pienen annoksen joskus kaappiin jäänyttä särkylääkettä. En keksi, mikä muu voi olla ongelmana, kuin jos sattuu. Toivotaan, että poju on huomenna taas oma itsensä ja ruoka maistuu!

Superhienosti kisu on ottanut vastaan kaikki syötöt ja muun avun.
Tämä oli 8-vuotisen kissauran aikana ensimmäinen kerta kun jouduttiin lähtemään yöpäivystykseen. Aika pelottavaa, miten nopeasti tämäkin eteni. Eihän sitä voi aina olla kotona seuraamassa. Onneksi nyt olin. Toivottavasti seuraavaan päivystyskertaan menee vähintään toiset 8 vuotta!

pipitipi

0

Näyttelykuulumiset

Suihkussa käyty ja tekstiilit pyörii pesukoneessa, kirjotetaas samantien ylös tämän päivän kokemukset…

Pirok siis järjesti Sastamaassa näyttelyn, jossa yhteen päivään oli mahdutettu kaksi normaalia näyttelyä. Asettelu jo sinänsä kuulostaa katastrofilta, jos on enemmän kuin yksi kissa mukana. No ihan meni niinkun ajattelinkin 😀 Mun esittelyvastuulla oli Vilja, Aamu ja Leevi, kaikki tietenkin eri tuomareilla.  Sen lisäksi että jokapaikassa oli kokoajan odotettavissa jotain (arvostelu, värin paras, tuomarin paras tai mikä milloinkin) yhtäaikaa, myös saman kissan olisi välillä pitänyt olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Selvittiin kuitenkin lopulta tosi hyvin ja jossain oli aina valmiina joku apukäsipari jos hätä tulee, kiitokset kanssanäyttelijöille ^_^

Välillä ei muistanut missä mikäkin kissa luuraa, kun kisut bokseissaan kiisivät pikavauhtia tuomarilta toiselle, ja joutuivat niissä hetken odottelemaan, kun jo toista kissaa kiidätettiin.

Näyttelyalue tuli juostua ympäri n. 311 kertaa, jalat sanoo morjens lenkkareista huolimatta. Hiki lensi ja harmittelin, etten ollut valinnut asuksi bikineitä. Istua taisin ehtiä noin minuutin ja eväiden syömiselle oli yksi 5 minuutin tauko.

Ok, ihan hauska kokeilu, ei ainakaan tarvinnut missään vaiheessa pyöritellä peukaloita. Mut jos valita pitää, niin ihan norminäyttelyitä jatkossa kiitos. Olisin halunnut enemmän aikaa silitellä ja sylitellä ja viihdytellä varsinkin Aamua kun oli eka näyttely. Mutta eipä tuo onneksi näyttänyt stressaavan!

Mites kisuilla sitten meni? Vilja ansaitsee ihan ehdottomasti tosi ison  papukaijamerkin ja paljon kuivattua kanafilettä 🙂  Viljalla oli ihan koko päivän tosi pienin tauoin meno jonnekin, kun oli kaikki veepeet ja teepeet ja kaikki käytävä, ja kakkosväriryhmän kissoja myös oli tosi paljon ja Vilja ekana, valinnat vikana. Tytteli jaksoi ihan huippuhyvin, ja vasta lopussa alkoi saada tarpeekseen. Kuitenkin paneelikin meni hyvin, Nina esitti hienosti! Arvosteluissa hurjasti kehuja, Vilja alkaa olla siinä iässä, että on kehittynyt tosi aikuiseksi ja valmiiksi, vaikka vielä nuori ja nuorekas onkin. Turkki ja groomaus sai erityisesti kehuja. Paljastettakoon, että kissa on pesty viimeksi joskus huhtikuussa, ja groomaus oli öö, kampaaminen. Minkäs sille voi kun on niin luonnonkaunis 😉
Väriryhmässä oli siis tosi paljon kisuja, mutta molemmilla tuomareilla Vilja tuli kakkoseksi nuoren tytön voittaessa. Toisen tuomarin mielestä Vilja oli jopa elegantti, toinen puolestaan sentään huomautti hyvästä ruokahalusta… Tällä hetkellähän Vilja painaa jo lähes 5,8 kiloa, josta ainakin puoli kiloa on ylimääräistä… Tuomarin paras naaras oli hän toisen tuomarin mielestä 🙂 Oon niin ylpee höpöViljasta, mää en ois ainakaan ollut noin nätisti tänään, jos oisin kissa ja tuommoiseen pyöritykseen joutunut!

Aamu oli tosi reipas, yhtään ei jänskättänyt 🙂 Sturdissa mentiin riippumatossa semmostakin kuperkeikkailua, että tanner jytisi. Toinen tuomari tykkäsi kovasti Aamusta ja väri oli toosi ihana, mutta tarvitsee vielä aikaa kehittyä. Ainoana vikana korvat odottavat vielä laskeutumistaan. Toisella tuomarilla puolestaan oli joku henkilökohtainen ongelma amber-värin kanssa. Tuomarioppilaalle selitti pitkät pätkät kuinka amber vaikuttaa siihen ja tähän ja huono juttu ja plaa plaa, mulle ei osoittanut ainuttakaan sanaa, ja koitin vaan korvat höröllä kuunnella mitä supatti oppilaalle. Koska väriongelma oli niin suuri, kaikki muu kissassa jäi huomiotta. Kaippa siellä arvostelusetelissä jotain lukee, täytyy tarkistaa. Vasta värin paras-valinnassa tuli Aamulle kehuja siitä ja tuosta, mutta arvatenkin ei pärjännyt.

Leevillä on pienestä pitäen ollut mielipiteensä siihen, jos nostellaan ja pidetään paikallaan, joten olin tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka suuuuuperhienosti ja toooosi rauhallisesti Leevi otti koko homman 🙂 Jännä, että Leevi oli ainut väriryhmän III kissa! Toinen tuomari tykkäsi ihan hirveästi, ja Leevi olikin tuomarin paras pentu. Toisen mielestä tarvii vielä enemmän aikaa kehittyä. Tottahan se on tietenkin, halloo, mitä muuta voi odottaa 4kk pennulta? Leevikin kävi siis paneelissa pyörähtämässä, ja esiintyi tosi hienosti. Leevi on hurjan lupaava pentu, johan se nyt onkin tiedetty 😉 Nyt sitten vaan kasvetaan ja kehitytään rauhassa! Toivotaan, että Tuija ja Jani eivät hirveästi traumatisoituneet tästä päivästä, vaan Leeviä nähdään areenoille myöhemminkin 🙂

Leo oli tosi komeana, mutta oli tosi koomista, että hänen 2 kuukautta vanhempi kilpailijansa oli ehkä 4 kertaa suurempi 😀 Leolla on paketissa muuten kaikki kunnossa, mutta paketti on vaan liian pieni tähän ikään nähden. Napin kanssa olivat ihan samanlaisia ihania rentoreiskoja, jotka nukkuamöllöttelivät sturdissa sylikkäin 🙂 Napilla oli toisessa näyttelyssä kilpailija, toisessa näyttelyssä tuli serti. Hienoja poikia!

Nyt ei ole sitten tiedossa koska mahdetaan seuraavan kerran näytellä. Tuli taas todettua, että ihan hullun hommaahan tämä on… Vilja todennäköisesti tiputtaa turkkia, onhan talvi tulossa ja Aamu tarvii aikaa. Mites ois yks päivä Turokkia marraskuussa?

Päivä oli niin hurja, että eipä tullut edes ainuttakaan kuvaa otettua! Löytyyköhän keltään edes yhtä kuvaa, jossa näkyisi Aamu ekassa näyttelyssään?

0

Kuukausi Aamua

Kiireet ei helpota, mutta täällä me ollaan! Aamukin on asustellut joukossamme jo kuukauden päivät!

Aamun kotiutuminen on mennyt juuri niin kuin ajattelinkin. Cindy jaksoi kiukutella pisimpään – taas tuollainen kakara! Nyt ei kuitenkaan enää ollenkaan suhista tai murista. Misty hyväksyi uuden pentusen heti, Tipsua ei ihan hirveästi kiinnosta, Vilja ihmetteli jonkin aikaa, ja nyt suhtautuu melko äidillisesti. Mistyn kanssa painitaan eniten, Viljakin kanssa välillä juoksennellaan.

Jo muutaman yhdessäolopäivän jälkeen havaittiin useampikin iso kisu salaa pesemässä pikkuista, kunhan pieni oli rauhoittunut nukkumaan. Ihan mukavasti meillä menee, mutta ihminen tiedostaa kyllä, että neliöihin suhteutettuna kissamäärä on ihan liian suuri. Kaikki tulevat hyvin toimeen, joten sen suhteen ei ole ongelmaa, mutta kyllä vaan odotan sitä päivää, kun saadaan lisää juoksutilaa.

Saapuessaan Aamu oli ihan kaamea riiviö. Tavarat lentelivät ja parvekkeen pöytä ja tuolit olivat kumossa, hiekkalaatikon siivousta autettiin paiskomalla hiekkaa ympäriinsä niin että sitä löytyi nenänielukanavasta asti. Astianpesukoneeseen mentiin seikkailemaan ja muutenkin ihan päätöntä menoa. Nopeasti Aamu kuitenkin alkoi totella kieltoja ja opit alkoivat mennä perille. Kiltti tyttelihän hän on 🙂  Yöt Aamu nukkuu nätisti jalkaani halaillen, kunnes joka aamu viiden aikaan herättää puskemalla. Ärsyttävä tapa on syödä hiuksia, jos en reagoi.

Ruoka maistuu tosi hyvin, kunhan pääsee omaan rauhaansa syömään. Isot kisut ovat aikalailla 100% liharuokavaliolla, mutta Aamu saa 2-3 kertaa päivässä myös penturuokaa. Kerralla menee helposti koko 100g purnukka, varsinkin pateet ovat herkkua.

Pihalla ollaan käyty valjaissa ihmettelemässä, ja käytiinpä myös Poliisileijonaa tapaamassa museossa! Innolla ootellaan kuvamateriaalia tapaamisesta 🙂

Tulevana viikonloppuna mennään pitkästä aikaa myös näyttelyyn, jossa samalla Aamun, Leon ja Leevin ensiesiintyminen. Saman päivän aikana on kaksi näyttelyä ja joka kissalla on eri tuomari, joten aikamoinen päivä tulossa. Hirveästi en Aamulle menestystä odota, tytteli on kyllä tosi keskenkasvuinen. Laiha tyttö, turkkia ei ole juuri ollenkaan, joskin laatu on hyvä. Korvat on hienot, mutta kolmio on ihan kehittymätön ja kapeat ”posket”, profiilissa perinteinen karvapyörre taas hämää. Häntä on tosi pitkä ja kokoa ja painoakin on ihan mukavasti, joskin kroppa on vähän epätasapainoinen. Mutta kaunishan se on kuin mikä 🙂

Kuvamateriaali laahaa perässä vielä enemmän kuin teksti.

0

Luovutuspuuhia

Huiiii! Meikäläinen meni töihin ja sitä myötä hetkeen ei oo ehtinyt sen lisäksi muuta kuin nukkumaan!

Pikkupuudelit kävivät toisella rokotuksella ja terveystarkastuksessa. Kaikki saivat puhtaat paperit ja olivat jälleen tosi reippaita! Mukana lääkärissä oli myös Vilja-mummo, joka pääsi rokotuksen jälkeen hieman Lempäälän ulkotarhaan kirmailemaan. Ensin tosin puolisen tuntia laidunsi ruohoa…

viljalempo18 viljalempo17 viljalempo16 viljalempo15 viljalempo14 viljalempo13 viljalempo12 viljalempo11 viljalempo9 viljalempo8 viljalempo7 viljalempo6 viljalempo5 viljalempo4 viljalempo3 viljalempo2 viljalempo1

Sunnuntaina 2.8 ensimmäinen potilas lähti uunista ulos, kun vein Oliverin uuteen kotiinsa – ei kovin kauas – Lempäälään! Hulivili Oliver on toistaiseksi perheen ainut kissa. Boksista tuli ulos leipova kissa, joka toooosi reippaasti häntä pystyssä alkoi tutkia uutta kotiaan.

Tiistaina 4.8 oli Ossin vuoro muuttaa, veimme hänet Valkeakoskelle, jossa kaverina kotikissa Olivia. Olivia tosin ei vieläkään taida olla ihan varma, onko uusi kaveri kiva vai ihan päinvastoin! Ossi puolestaan Oliverin lailla uteliaasti alkoi kierrellä talossa. Lähtiessämme Ossi jäi tosi tyytyväisen näköisenä uuden emännän jalkoihin kellimään. Pentueen rauhallisimmasta nukkumatista onkin uudessa kodissa kehkeytynyt varsinainen villiviikari!

Kuvituksena 12,5-viikkoisia lapsukaisia.

LEO

leo12vko leo12vko2

AAMU

aamu12vko4 aamu12vko9 jänöjalkaaamu aamu12vko aamu12vko2 aamu12vko3 aamu12vko7 aamu12vko6

LEEVI

leevi12vko4 leevi12vko3 leevi12vko leevi12vko2 leevi12vko6 leevi12vko5

OLIVER

oliver12vko2 oliver12vko oliver12vko4 oliver12vko3

OSSI

ossihassu ossi12vko2 ossi12vko ossi12vko5 ossi12vko4 ossi12vko3

Ossi sammui tuttuun tapaansa kesken kaiken, kaverit jaksoivat poseerata 🙂
Viimeiset yhteiskuvat myös!

yhteiskuva12vko

sammuossi ossisammuu ossillepääpesu ossikellahti leojaossi12vko yhteiskuva12vko2

0

Isoja kisuja

Jottei isoja kisuja unohdettaisi, tässä muutama otos näistä kanssani asuvista kesämekkoisista otuksista. Tokikaan tämä kesä ei nyt ole ollut sisälämpötiloiltaankaan edellisen kantainen, joten suuri karvamäärä ei ole ollut niin tukala.

Olen isojen kisujeni kanssa siirtynyt lähes täysin raakaruokintaan. Tähän asti lihaa on ollut noin puolet ruokavaliosta. Turkit ovat muuttuneet entistäkin silkkisemmiksi. Kisut ovat muutenkin voineet loistavasti. Viljan ”paino-ongelmaan” ei asialla ole ollut vaikutusta, vaan rouva leikkaamaton painaa jo 5555g. Siinä on muutamasataa grammaa liikaa, kun taas Misty 8v on jostain syystä laihtunut parisataa grammaa, joka muutoinkin hoikassa kissassa näkyy heti. Niinpä Misty on saanut joka päivä oman salaisen energiarikkaan lisäruoka-annoksen, vaikka lihaa on aina tarjolla ja Mistykin sitä syö yhtä hyvällä ruoka-halulla kuin muutkin. Elämänsä kunnossa se kyllä muuten on, taas leikittiin hippaa niin että melkein hiki tuli. Misty pyytää kiljumalla että ”ota kiinni jos saat” ja sitten juostaan ympäri kämppää. Menen piiloon, Misty etsii ja sitten taas mennään. Että semmoinen seniori meillä 🙂

Luulen, että ainakin Misty ilahtuu yllätyksestä, joka ensi viikolla jo nurkan takana häämöttää…

viljakesä2 viljakesä1 viljakesä3 viljakesä5 viljakesä4 rennosti 5555 11753655_10153612676970209_8672387108497786903_n 11742828_10153612641470209_7250983832714258419_n

11742644_10153584405010209_3381478971274775975_n10402924_10153599688355209_4223869834066297660_n vaatekaappieläintipsuturkis

lihikset

Muutama suu ruokittavana… 😉

Tässä vielä Nastolassa asuva upea GIP Draconian Atagina ”Hippu” joka kävi kesäkuussa Tessan valokuvattavana!

11753737_393743210836889_808354578_n 11756594_393743314170212_13086938_n 11759516_393744244170119_626662886_n

Ja loppukevennyksena IP Draconian Shadegrown ”Nappi” – yksi kukista…

pylväsnappi

0

Tänään on bileet, kaikki sileeks!

No Draconian kesäjuhlat juhlittiin kyllä jo viikko sitten. Suurkiitokset vaan Tiinalle ja Jukalle mahtavista puitteista ja kaikille vieraille – mukavaa että pääsitte mukaan! Toivottavasti voisimme jatkossakin kokoontua vastaavissa merkeissä! Tilaamani 27-asteen lämpöaalto ei valitettavasti löytänyt perille, ja keli oli varsin kolea ja sateinen. Uskaltautuivatpa jotkut silti kotasaunan lämmöstä myös uima-altaaseen polskimaan! Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, eipä joutunut kukaan tyhjin mahoin lähtemään kotiin. Pennutkin tapansa mukaan osallistuivat rohkeasti kaikkeen, eivätkä olleet lainkaan kummissaan suuresta vierasmäärästä.

Juhlahumua ;)

Juhlahumua 😉

tsemba

Aamu odottaa pelikavereita ja Leo nauttii tarjoiluista

tsemba2

Hei kattokaa mitä mä löysin!

tsemba3

Tuu oliver kattoon, jotain uutta ruokaa!

tsemba4

Onkohan tää nyt ihan sallittua…

popkornisaalis

Aamulla on saalis! Oliverkin tuli apajille.

tsemba5

OM NOM NOM! 

väliunet

Välillä vähän latailtiin, jotta jaksaa jatkaa juhlintaa

etpussaa

Et varmana pussaa!

hyiyääk

Äääääk!

tähystäjä

🙂 🙂

jokovieraatlähti

Ja taas vähän ladataan…

mamisammu

Lopulta isommatkin jo sammuivat

iltapainit

Vielä vähän jos kuitenkin painittaisiin…

aikamennänukkuu

Noniin lapsi, nukkumaan!

enmeenukkuu

Hähää en mee, näytän vaan pyllerööö sulle mamma!

Tässä sitten vielä hieman tuoreempia kuvia tältä viikolta.

etsipentu

Etsi kuvasta kissanpentu 🙂

morienssta

No tääl mä olin morrrjensta vaa!

nannaaamu

Nanna-mamma ja Aamu-vauva ❤

mitäsukua

Mitähän sukua lie 😉

Oliver 11 viikkoa: oliver11vko3 oliver11vko2 oliver11vko              oliver11vko4 oliver11vko5 oliver11vko6

Ossi 11 viikkoa

ossi11vko2 ossi11vko

Leevi 11 viikkoa

leevi11vko leevi11vko2 leevi11vko3

taasmennään

Ja sitten lähdettiin taas ulos!

mamivalvoo

Mamma vahtii, tietenkin!

nuuskut

Leo pääsee ilman valjaita jo, koska jää näihin maisemiin pysyvästi. Aamu hienosti johti retkellä ja Leo seurasi perässä.

ihmettelijät

Nappi-sedän kanssa tarkkaillaan ulkomaailmaa

mamivalvoo2

Mamma aina välillä muistuttaa, ettei saa riehua liikaa!

taasmennään2

Mihis suuntaan sitten?

taasmennään3

Tuonne…

pienikissasuuressamaailmassa

Mamma tarkkailee

maissileo

Kas, Leo löysi evästä!

whoops

Whooops, käytiin vähän uimassakin!

syytön

Leo ❤

aamu11vko